KAIKKI KERTAUTUU
Lukijat
Blogiarkisto
▼
2010
(72)
▼
maaliskuuta
(72)
Tämän kokoelman runot ovat syntyneet keväällä ja k...
Omakuva vuodelta -83
Enkelit, taivaan iloinen herrasväki, siivet leväll...
Minulla ei ole sinun silmiäsi, ei sinun korviasi e...
Minun lapsuuteni oli kuin rääkäisy, pilvipoutainen...
Joskus kun ukkosti, äiti kieritti keskelle pihaa i...
Miksi tahtoisin, miksi muuttuisin; varjona kulkisi...
Vähään tyydyn: joutsenten lentoon, kimalaisen yksi...
Alussa Luoja loi taivaan ja maan ja minä oltin uun...
Koko päivän ulkoilutin tänään tukkaani ja ajatteli...
Minun silmäni vihreänharmaat, pala ruskeaa vasemma...
Vuosia rakensit sitä kuin minuuttasi; taloa kerros...
Das Dinggedicht
Svussani monta kirkonmiestä, monta lukkaria. Vaan ...
vuosia vastavirtaan---- vasten aaltoja----- ei vas...
Kun minä lähden pamahtaa, ujeltaa, vinkuu, säkenöi...
RM:lle
AIKAA EI OLE
Händelin huilusonaatti F-duuri, opus yksi: larghet...
Puu sanoo: Katsokaa, minulla on vahva runko ja näi...
Kevään myötä lumet lähtevät ja lämpö palaa. Silmä...
Linnut ovat jo aloittaneet laulunsa, joka vaikenee...
Kevät tulee
Koko kevään ahkeroin surutöissä itkin ja unohdin. ...
Pihalla ruoho kasvaa äänettömästi. Puut pitenevät....
Valot syttyvät - sammuvat. TIK-TAK lyö elämä jälke...
EI MINUN TARVITSE OLLA OIKEASSA
ES IST NICHT SO SCHWIERIG
Sillä rujojen ja rampojen on tie, totuus ja elämä,...
Ja kun kaikki jumalat olivat tyhjentäneet pikarins...
Niin kuin vie syksy kesän ottaneeko pois tämänkin ...
Veri vuotaa. Niin paljon irtileikattuja päitä, ett...
Teen vain työtäni, sanoi pyöveli.
Eurooppa yhdentyy pirstoutuen. Sodat jatkuvat. Kuu...
Berlin, Alexanderplatz, maailmankello ja joku ehti...
Meidän Herramme pienimmät katoavat viemäreihin jos...
Tulee kauhea yö tatuointeja iholla: satapäinen hir...
Onko sinulla ketään joka kuoleman tullessa pitäisi...
Es ist nicht so schwierig
OLEN VÄSYNYT KAIKKEEN
Ladon ovi valittaa kuin sairas, suuri lintu; epäto...
Ja paskat ihmisellä mitään sielua ole. On vain oma...
Kun olin lapsi, kuulin usein puhuttavan kointähdes...
Oletteko te koskaan nähneet onnellista lasta? Sitä...
Kun kesä tulee, kaikki muuttuu, minä ajattelin. Ny...
Tein tilaa tuomipihlajalle valossa kasvaa tuulessa...
Yhtä kirkkaina kuin tähdet loistavat kesäillassa l...
Jos minusta olisi tullut hatuntekijä maailmaan oli...
Ja koko ajan suru kulkee takanani kuin koira. Aina...
Tänä aamuna ajattelin: olen rakastettu; kaksi puna...
Metsä ei enää helise. Lintujen vaiettua ovat puut ...
LÄHELLÄ KAUKANA
Kun kaikki olivat lähteneet, ilmat viilenneet,...
Katossani ui kala edestakaisin edestakaisin edesta...
Kuka rakensi tämän talon. Hänen kätensä jälki viip...
Huone on ahdas. Lukemattomat kirjat sekoittavat aj...
Jokin tulossa. Varjo liikahtaa. Syntyy toinen varj...
Lasikuistille johtaa kaksi ovea: toinen sisältä, t...
Aamut vaeltavat suvisten peltojen yllä. Sade on ka...
Tämä on ollut kummallinen kesä; niin paljon aurink...
Tulkaa kotiin
Se on lähellä kaukana, tässä ja poissa, tuulessa, ...
Pian näkyvät taas tähdet ja aukaisevat maiseman ka...
ÄLÄ KYSY
Yö: kuu, kissa ja tähdet, joita en näe. Onko sinul...
Turhaan etsin välimerkkejä kirjeistäsi. Jätät ne i...
Kun lähdit kirjoitin: älä ajattele minua, että var...
Särjin kuvasi, itse keksimäni, revin sen palasiksi...
Näitkö minut itsesi kaltaisena vai luulinko niin. ...
Siinä hämärässä nurkassa huoneessani, missä suru a...
Meren tuoksussa matkustan yksin kanssasi suljetuin...
Pilvet tummat niin tummat. Marjat pihlajan punaise...
Tietoja minusta
Kaija Olin-Arvola
Runoilija ja kiroilija
Tarkastele profiilia
perjantai 19. maaliskuuta 2010
ÄLÄ KYSY
Olivat päivät jo
eilisen lehtiä,
kun tulit.
Niin lähellä kävit,
että säikähdin
ja jälki jäi,
ei lähde vaikka
tahtoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti