perjantai 19. maaliskuuta 2010

Aamut vaeltavat
suvisten peltojen yllä.
Sade on kaatanut viljan
ja minussa viipyy
osoitteeton yö
kuin osoitteettomassa talossa.

Kirkkaalla taivaalla pilvi
purjehtii
tuulen
laineilla
ja samalla nopeudella
ylittää
joen sen
varjo.

Pilvi hajoaa
ja samalla
nopeudella
hajoaa sen
varjo.

Istun yksin omenapuun alla koko päivän
ja illan kiiltomatojen valossa.
Osoitteettomaan taloon ei kukaan
tule ja minä olen odotuksesta väsynyt.

Kokonaisen puolipilvisen poutapäivän
angervojen vaahtoillessa istuin
omenapuun alla täynnä ikävää
ja rakastettavaa surua
kuunnellen kesän laskeutumista
syksyn syliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti