Maailman maantien poskessa
olen kuin ontuva koira
ilman pantaa, kapinen kivuista,
kirsu jäässä.
Tassu valmiina tervehdykseen,
johon kukaan ei vastaa.
Mutta katse ja kuulo valppaina.
Häntä kippurassa?
Ei ainakaan koipien välissä,
sillä antautua ja alistua
en aio ikinä;
ei tarvitse kenenkään tulla
kynsiä leikkaamaan.
Vielä tässä pannaan juoksuksikin,
vaikka sitten kolmella jalalla.
Mennään niin että rapa roiskuu
ja kirput lentää......... ..... .. .
Juostaan kohden kevättä ja kuuta ---- O.
Kesän tultua haukkaillaan järveltä kuplia
oooo ooo ooooo ooooooooo ooo oo oo ooooooooo.
Hypitään perhosten perässä,
otetaan hajuista kiinni ja mennään.
Syöksytään hulluin kohti syksyä
ja pimeyttä ja jäätä ja tuulta ja
ulvotaan: ---...---,---...---,---...---.
Siepataan lennosta viimeiset
putoavat lehdet ja kuollaan.
Mennään keräksi lumelle,
koivun alle kopin viereen
ja kuollaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti